perjantai 23. maaliskuuta 2012

Ovenripa

Mikä tupaan tullessa ensin kättä antaa?

Ukko saapui liukastellen,
jäätiköllä  taiteillen.
Helpotuksesta huokaisi,
eteiseen kun asteli.

Kutsui ovi luoksensa,
tartu ripaani,
avaan sulle aarteesi.

Käsi hamus rivalle,
tarttui kiinni,
veti.

Aukes ovi tupahan,
luokse emännän suloisan.

Avosylin vastaan riensi,
kädet ukon kaulaan kiersi.
Halailivat,
onnest´ hytkyivät.
Liplatus ©

Vastaukseni on ovenripa tahi ovenkahva,
miten kukin haluaa kutsua.
Käsi siis vielä rivalla, toinen jalka tuvassa.

18 kommenttia:

  1. Ahas, arvoitukset pyörivät vielä. Vastauksesi on varmasti oikea ja hauskalla runolla vielä kyyditetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokunen päivä sitten osui silmääni tämä mielenkiintoinen haaste.
      ...ja ei kun arvuuttelemaan....

      Lähdehän mukaan haasteeseen.

      Oikealtahan tuntuu, saa nähdä.;)

      Poista
  2. Hieno harmaa ovi, vaikka ovenkahva ei taida yhtä vanha ollakaan. Tämä siis näyttää kahvalta, vanha voisikin olla vaikka ripa.
    Hienosti runolla meille asian valaisit. Hyvällä mielellä jatkan matkaa...:-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin tuota kahvaa, että missä vaiheessahan se on siihen laitettu, en muista.

      Jaahas noin miellät kahvan ja rivan.
      Mietittää ero.....kahva mielestäni, jos sitä käännäytetään alaspäin avatessa.
      Ripa, siitä vaan vedetään. Tiedä häntä, mikä oikein.;))

      Mukavaa matkaa Sinulle, kiitos tupaan kurkistamisesta.

      Poista
  3. Bussissa kuultua: "Kun astun kotiin, koira ottaa minut aina vastaan häntä heiluen ja ilosta hihkuen, miksi ei samoin tee puoliso elämänpituinen." Sitäpä sietää miettiä. Kotiintulohetki on tärkeä. Kuinka otetaan vastaan: yrmykkäästi vai innokkaasti.

    Hyvä on runosi ja kuvasi. Oikein hyvä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silkkaa asiaa ovat bussissa haastaneet.
      Se on jännittävä hetki tuo oven avaus, vetääkkö rivasta vai jättää vetämättä.

      Kiitän!

      Poista
  4. Kivasti runoilit vastauksen arvuutukseen. Kauniin kuvan kera.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kun osui kohdalle tämä haaste, alankin harrastamaan.
      Porot tykkäävät ( tahi tykkäsivät silloin taka vuosina) maata tuossa seinustalla.
      Hyttysiä jos paljon, silloinhan painelevat pellolle.

      Kiitän!

      Poista
  5. http://www.arvoituksiajaaivoituksia.vuodatus.net24. maaliskuuta 2012 klo 12.04

    Upea kuva ja tuo harmaa hirsiseinä ja ovi ovat kiehtovia, poroista puhumattakaan. Kerrassaan ihana vastaus runoineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitän lämpimästi !

      Sanasi kannustaa osallistumaan toistekkin.
      Toivottavasti osallistujien määrä kasvaa, kiva on jakaa.:)

      Poista
  6. Pieni mutta tärkeä kapine oikeassa paikassa. Totta, miten ihminen ottaa toisen vastaan tämän tullessa kotiin, jo siinä moni asia ratkeaa tai jää piiloon kalvamaan. Kahva, ripa, otin - todella tärkeä ja huomaamaton, itsestään selvä ja aliarvostettu kapine. Kun sitä ei ole, alkavat suljettujen ovien salaisuudet kalvaa mieltä. Loistava ja ajatuksia herättävä kirjoitus ja kuva nyt vain kerrassaan vei ajatukseni pohjoisen maisemiin, vanhojen rakennusten vierelle...:)

    VastaaPoista
  7. Niinpä, ilman tätä arvoitusta ei olisi tullut huomatuksi.
    Elämä ilman ripaa kävisi aika hankalaksi, kynnet verillä repisimme oven pielestä ovea auki.;)
    Ajatuksia mukavasti juoksuttaa...

    Aika pohjoisesta on, kuitenkin vielä Oulunläänissä ollaan kuvassa.

    Kiitos monipuolisesta pohdinnasta.

    VastaaPoista
  8. Poron vasoja siinä on, peikko ei tiännyt että niitä käytetään ripoina :) Somaa kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei, ei sentään, liian kalliita ja somia ovat rivoiksi. Niitä tulee vaalia kuin kukkaa kämmenellä, eikä vetää, eikä työntääkkään....kuin ripaa.;)

      Poista
  9. Kiva kuva, maalla niitä ripoja ja kahvoja on enempi..tääl kaupungis avataan oma ovi vain avaimella. On sentään ulko-ovessa ripakin:)) Liplatuksen ihku kivalle sivulle on nyt tunnustus pieniä sanoja sivullani. Tervetuloa hakemaan. Ja ihanan runollista kevättä! Runosi on täynnä elämän riemua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erikoisen kauniita ovat itse käsin paksusta oksan vänkyrästä veistetyt tukevat rivat/kahvat.
      Muistan lapsuudestani maaseudulla asuessani, ettei kodin ovea laitettu etes lukkoon, kun lähdettiin reissuamaan.
      Luuta vaan poikittain oven eteen rivan läpi mennen, merkiksi ettei kukaan ole kotona.
      Pihaan tulija saattoi vapaasti astella tupaan, vaikke talonväki ollut kotona. Kyllä sitä oltiin luottavaisia ihmisiä kohtaan. Koskaan ei mitään varastettu.

      Juu, ajat on toiset nykyään täällä kaupungissa, huolella ovi lukkoon lähtiessä.

      Aikatherine, vierailin Pieniä sanoja blogissasi.
      Kiitän lämpimästi saamastani Liebster Blog-blogitunnustuksesta.

      Ojensit sen Visiitti muistio blogiini, mutta tuumailen tässä, koska sehän on Kuvalliset Askeleet blogin "apulaisblogi".:)

      Otan tunnustuksen talteen, katson miten julkaisen.
      Visiittiinhän tunnustus kuuluu.

      Poista
  10. Kiitos kun välität hyvää sanomaa.. Voit ihan itse päättää mihin laitat, kun monilla on useita sivuja, kuten itsellänikin, joissakin ei ole kirjauduttu lukijaksi, tätä täytyykin tarkistella. Tämähän taitaa olla sinun pääsivusto, kuten aikoinaan oli minulla ajatellaan aikatherine , no sinne tulee pian uuusi tarina. Olen vähän lepostellut välillä ja duunannut monenmoista ja reissannut

    VastaaPoista
  11. Tähän blogiin julkaisen kuvallistani, Kuvinsanoin blogini on ollut levossa jo pitemmän aikaa.

    Sapuska ruoka blogissani julkaisen joka maanantai haasteen, joka on kaksi viikkoa aina voimassa.
    Tervetuloa mukaan!

    Vaihteluhan virkistää....

    Kiitos Aikatherine!

    VastaaPoista

Kommentisi ilahduttaa, kiitos Sinulle! ☺