torstai 29. maaliskuuta 2012

Kevään ilo


Siskot ja veljet, nyt on kevät; huutaa Ilona pajunkissatyttö iloissaan.

Sisarukset kurottavat kohti valoa, ahmien lämpöisiä säteitä.
Sukivat pörhöistä asujaan mahdollisimman näyttäviksi.
Tätä päivää on niin innolla odotettu kuukausia oksiin piiloutuneena.

Sade huuhtelee ja vilvoittaa.
Kevään ihme saa sisarukset hiljaisiksi.
Veikko veli rikkoo hiljaisuuden, todeten pian olevan palmusunnuntain.
Pienin Iris kyselee, mikä sellainen on.

Pajunkissat kurottautuvat valppaina kuullakseen Veikon kerrontaa.
Palmusunnuntai on kristillisen kirkkovuoden juhla, se aloittaa hiljaisen viikon, tuolloin muistellaan Jeesuksen kärsimystä. 
Muistellaan kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin.

Leenu sisko meinaa irrota oksastaan intoutuessaan; saammeko mekin nähdä aasilla ratsastuksen.
Emme saa, mutta virpomiseen voimme joutua mukaan, valistaa isoveli.
Voi kun mukavaa, sutina ja tutina käy pajunkissa sisarusten parissa.

Mikä se virpominen on, kysyy alati utelias Iris.
Kaikki hiljentyvät Isonveljen kertomista kuuntelemaan.
Palmusunnuntaita kutsutaan myös Virpomasunnuntaiksi.
Se on Lasten perinne, He pukeutuvat noidiksi ja kiertävät talosta taloon virpomassa.

Voi kun mukavaa, hihkuvat sisarukset.
En ymmärrä siltikään mitä se on, toteaa Leenu.

Virpojalla on oksa jota Hän heiluttalee virvottavan edessä , samalla virpomalukien ”Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.” opastaa Veikko.

Sisarukset alkavat hälistä, ihmetellen vitsan antoa ja mikä palkka.
Aila kertoo kuulleensa, että karkilla ja suklaamunilla palkitaan.
Oona sisko tuntee omituista epävarmaa kihelmöintiä, miettien ettei kaikki ole oikein  kohdallaan.
Niinpä hän rohkaistuu kysymään suoraan veljeltään, miten Me olemme mukana juhlassa.

Isonveljen sydän jyskyttää hillittömästi, mutta kerrottava on totuus.
Me pajut olemme ainuita eläviä oksia tähän vuodenaikaan, siksi Meidät on valittu.

Pikkusisko Iris hihkasee iloissaan; voi kuinka mukavaa!
Toiset ovat hämillänsä, tuntien ettei Veikko ole vielä kertonut kaikkea.
He pörhistelevät ja luovat anovat katseensa veljeensä.

Oksaltaan maata kohti taipuen, turkki täristen, kyyneleet valuen, Veikko kokoaa itseään.
Nikotellen Hän saa sanottua, olemme notkeita, meidät on helppo katkaista.

Eiiii....eiiii , sisarukset yrittävät kurkottautua toisiaan kohti tukea hakien.
Kevät hankia hehkuttava aurinko, piiloutuu pilven taakse, kurkkien sieltä arasti.
Jesse pääsiäispupu hypähtää pelästyksestä kaksi metriä korkeammalle, loikkiessaan ohi.
Lähi lammelle kevätmuuton tehneet joutsenet nousevat siivilleen, suunnaten Turkkia kohti.

Lamaantuneena pajunkissat hiljenevät, kadonnut on kevään ilo.

Leenu rohkaistuu kysymään, voitaisiinko Me muuttaa aarnimetsän siimekseen, jonne ei astu ihmisjalka.
Voi rakas Leenu sisko, toteaa Veikko. Meidät on juurillemme luotu, aukeille liki teiden varsia.
Ihmiset seuraavat kasvuamme ympäri vuoden, painavat mieleensä parhaat oksamme.
Kevätaurinko houkuttaa ulkoilemaan, oksiemme katkominen on Heille itsestäänselvyys.

En halua että tulee Palmusunnuntai, saa pikku Iris ääni täristen sanottua.
    Liplatus © 
➢ Kihivas                                                    
                                                                                           

16 kommenttia:

  1. Tyylikäs, erityisen hieno kuva.
    Kaunis, vähän surullinenkin tarina. Tuo paljon tietoutta pääsiäisen vietosta. Elollistamalla saa luonnon elämään ja kertomaan oman näkökantansa.

    VastaaPoista
  2. Pohjana valokuva, johon liitin valoa sisältävän piirroskuvan.
    Pajunkissojen tekemiseen löysin aika luontevan pajunkissamaisen siveltimen.

    Surun tunne nousi päällimmäiseksi, ilo katoaa matkalla....ympäristö ystävällisyys pulpahti pintaan.
    Olipa mukava kirjoitella vähän pitempääkin tekstiä, vaihteluksi.

    Kiitos Uuna!

    VastaaPoista
  3. Tämä on aivan mahtava tarina pajunkissoista, he elävät perheenä pajunoksissa. Sitten vielä kerroit Palmusunnuntain tarkoituksen ja Pääsiäistarinan. Kiitos tästä! - Kuvasta vielä, se on hienosti suunniteltu ja toteutettu, erittäin kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perheinä asuvat pajuissa, aina suvuttain.
      Toisten sukujen luonahan He eivät kulje, pysyvät paikallaan, jos ihminen ei katko.

      Kiitos Sisko!

      Poista
  4. HIeno tarina ja kuva. Annetaan pajunkissojenkin iloita pääsiäisestä ihan rauhassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pajunkissat ilostuvat sanoistasi.:)

      Kiitos Aina!

      Poista
  5. Kiitos Liplatus!! Tämän luettuani olen iloinen, kun en taittanut yhtäkään pajunoksaa käydessäni niitä kuvaamassa.

    Kortissasi kaikki kevään värit sulautuvat kauniisti toisiinsa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan kauniisti poseerasivat Sinulle kuvatessasi.
      Iloitsevat kun Heitä ihaillaan omalla paikallaan.:)

      Kortissa on liukuvalo, muuntuu aika sulavasti väristä toiseen.


      Kiitos Sirpa!

      Poista
  6. Olipa kaunis kihivas vastaus. Minäkin aloin säälimään pajuja, niin herkästi sait tarinan kulkemaan. Olen puuhoroskoopiltani pju ja senkin takia paju saa mielestäni kasvaa. Kuva on myöskin aivan ihana, hienot värit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, varmasti riipasee sisintäsi....samaa heimoahan olet.

      Jotain kosteata se työnsi silmäkulmaani kirjoittaessa, niin riipo kipeästi ajatus katkonnasta, rumia on revityt pensaat.
      Tiimarissa näkyi olevan pajunkissa oksia, joista saa koristeita pääsiäisen aikaan.
      Siitähän voisi vuorostaan herätellä tarinaa, tutkiskella, mitä siitä seuraa. Sitäpä ei ole tullut ajateltuakaan.
      ....ehkä joskus...

      Kiitos Aina ja Hilta!

      Poista
  7. Hieno tarina, vaikka uskallanko pajuja enää poimia punottavaksi ;)
    Kuva on todella upea, kevättauluksi seinälle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulikin tiukka paikka, niinpä....;)

      Kyllähän sitä katkomaan joutuu, hyvä on katsoa ettei näkyviltä paikoilta katkoisi.
      Sitähän voi sivummasta, teistä kaenpaa käydä hakemassa.

      Kuvia manipuloidessa tahi piirtäessä, tulee tehtyä usein aika pieni kokoisia. Mielessäni on kyllä väliin käynyt, että pitäisiköhän tehdä isomman kokoisenakin. Jospa joskus innostuisin taulun tahi, korttien tekemiseen.

      Kiitos Miiwi!

      Poista
  8. Tosi upea tarina, surullinen, mutta kaunis!
    Ja oli samalla pääsiäistarinakin.
    Tosi kaunis oli myös sun kuvasi, aivan uskomattoman hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin Sinä kävi, että suru vei mennessään.
      Ei löytynyt onnellista loppua.

      Kiitos Harakka!

      Poista
  9. Hieno tarina! Siinä on ristiriitaa ihmisen ja pajun toiveissa (samoin taitaa kuusi ajatella?). Mutta tulkoon kevät ja pukekoon pajunkissat keltaisiksi!

    VastaaPoista
  10. Kyllähän sitä surtavaa riittäisi kuusenkin kohdalla.;)
    Kuusiahan kasvatetaan vartavasten kaadettavaksi, se vähän lieventää....joillakin seuduilla.

    Tervetuloa kevät ja kesä!

    Kiitos Tuulento!

    VastaaPoista

Kommentisi ilahduttaa, kiitos Sinulle! ☺