tiistai 1. helmikuuta 2011

Surun virta

Suru saapui syksyn myötä,
valvottaen monta yötä.
Hukuttaen surun iltaan,
kyynel kasteiseen virtaan.


 ➢ Teematiistai

21 kommenttia:

  1. Suru hyökyy todellakin aaltojen, myrkyn lailla, mutta lopuksi löytää suojaisan poukaman.
    Herkkä kuva.

    VastaaPoista
  2. Toivoa menettämättä ja uskoen parempaan, tyyntä tavoitellen se luonnistuu. Kiitos Susupetal!

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kuvattu tapahtuma surusta.

    VastaaPoista
  4. Tämä on huikea! Ihan kuule meni kylmät väreet. Upeasti toteutettu surun virta ja tunnelmainen runo!

    VastaaPoista
  5. Kiitos Zilga.

    Kiirepakolainen, omista kokemuksistani toteutin...niin liki on vielä suuri suru...se näkyne ilmaisussa. Kiitos Sinulle!

    VastaaPoista
  6. Voimia Sinulle ja tulevia kirkkaita päiviä

    VastaaPoista
  7. Pappilanmummo, paistetta alkaa olla jo enempi, pilvet väistymässä. Lämmin Kiitos sanoistasi!

    Kiitos tanssiva harmaa pantteri!

    VastaaPoista
  8. Kaunis ja koskettavan herkkä runo kuvitukseen. Toimivat hyvin yhdessä.

    VastaaPoista
  9. olet kauniisti asian tuonut esille niin runossa kuin kuvituksessa

    VastaaPoista
  10. tuulentukka ja Helinä Hukka, lämmin kiitos Teille!

    VastaaPoista
  11. Siellä soutaakin joku. Antaa kyytiä toiselle.

    VastaaPoista
  12. Usko ja Toivo siellä soutelevat.

    VastaaPoista
  13. Upea toteutus aiheesta, runokin niin koskettava.
    Surullista, rauhoittavaa ja vähän toivoakin antavaa.

    VastaaPoista
  14. Miiwi, aika tyyneltähän veen pinta jo näyttää. Kiitos Sinulle!

    VastaaPoista
  15. Tummissa aalloissa on hyvä, jos on toveri rinnalla auttamassa aallokon lävitse...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni on lähimmäinen joka tukee ja auttaa.

      Kiitos TeeTee!

      Poista

Kommentisi ilahduttaa, kiitos Sinulle! ☺